KOTITEOLLISUUS: Tomusta ja tuhkasta

KOTITEOLLISUUS
Tomusta ja tuhkasta
Megamania

Kotiteollisuus jatkaa kohtuullisen tiuhaa levytystahtiaan. Tomusta ja tuhkasta on loogista jatkoa Aamen – ja Eevan perintö -albumeille, sillä Kotiteollisuus takoo yhä biisinsä teräksestä ja graniitista. Koneet ja käsivoimat ovat harmonisessa ja optimaalisessa käytössä muokatessaan ihmismielen syövereistä kumpuavia painajaisia lujaa iskeväksi rockiksi.
Kotiteollisuudella on halu ja kyky pukea synkänpuoleiset tarinansa tehokkaasti jauhaviksi riffeiksi ja tappaviksi kertosäkeiksi. Upeaa avausraitaa Jos sanon seuraava Virret soi lisää vauhtia kitaroiden muristessa edelleen vastustamattomasti ja kuiskattujen lauluosuuksien muistuttaessa Motelli Skronklesta. Kädessäni -biisin melodinen kertosäe tuo herkkyyttä saksalaisella tarkkuudella jyrisevään soittoon. Yhtye tietää, että Graniitti ei murru koskaan ja bändin lujatahtoinen Enkeli ei kumarra tuhkaa eikä tomua, ei ole oppinut nöyrtymään, ei itkemään eikä pyytämään armoa. Tomusta ja tuhkasta -albumin tummanpuhuvassa kuvastossa tapaa tuonen tyttöjä, manalan lapsia ja vaivaisia sieluja.
Ruumiinlaulajaa seuraa levyn muusta materiaalista poikkeava magnum opus. Yli 11-minuuttisen Selkä taittuu kappaleen neljä ensimmäistä minuuttia ovat hillittyä syntsaista hämyilyä, mutta rytmin ja laulun astuessa sisään Kotiteollisuus puhuu yllättäen todellisesta autiotalosta. Lapsuuden aikaisen maalaismaiseman tyhjentyneestä ankeudesta, jossa kuun kajokin on jäätynyt seinän pintaan. Selkä taittuu tavoittaa lyriikallaan tunnelmia, joita on aiemmin totuttu kuulemaan lähinnä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen tulkitsemina.