KOTITEOLLISUUS: Maailmanloppu

KOTITEOLLISUUS
Maailmanloppu
Johanna Kustannus

Kotiteollisuuden yhdettätoista albumia esitellyt nimikappale kuulosti tutulta. Onneksi päätä ei tarvinnut vaivata sen enempää, sillä vastaus löytyi YouTuben kaikkitietäviltä kommentoijilta. The Cultin She Sells Sanctuaryn melodiakulkuahan siinä iloisesti lainataan.

Samalla kun kitarankieliä on vaihdettu ohuempiin, teksteistä löytyy lohdullisia kaikuja.

Ja nimenomaan iloisesti, koska biisissä on poikkeuksellisen lennokasta kepeyttä. Sanoituksessa käsitellään perinteisen synkkiä aiheita niin ikään bändille ominaisin kielikuvin, mutta Jouni Hynynen tekee sen ilveillen käyttämällä sinä-muotoa. Kappale on kenties piristävin Kotiteollisuus-ralli sitten Iankaikkinen-albumin (2006) Kaksin käsin -raidan. Jonkinasteinen pehmeneminen pätee koko levyyn, vaikka moni asia on ennallaan. Biisien peruskaava on sama, kun taas Mikko Karmilan ja bändin toteutuksellinen yhteistyö on suurelta osin raikkaamman kuuloista jälkeä. Kotiteollisuus oli 2000-luvun alussa määrittelemässä, mitä tultiin jatkossa liittämään suomirockin kategoriaan. Nyt tuon pahimman paalutuksen aika on auttamatta ohi.

Samalla kun kitarankieliä on vaihdettu ohuempiin, teksteistä löytyy lohdullisia kaikuja. Hynystä masentaa ja vituttaa edelleen usea epäkohta, mutta elämä on tainnut näyttää myös parhaita puoliaan levyä tehdessä. Kokonaisuudessaan albumi vertautuu ainakin jossain määrin Aamen-kiekkoon (1998), mikä on vain ja ainoastaan oikein.

Maailmanlopun avainraidoiksi nousevat vapautuneelta kuulostava Hyvien puolella sekä örinälaulua ja hempeyttä sekoitteleva päätöskappale Tuhon enteet, joka osaltaan havainnollistaa, että homma ei ole menossa hissutteluksi. Myös konservatiiveille kriittisen Musta kuu -kappaleen riffi painaa ja säkeistöissä juntta on arvossaan. ”Siellä ei pidetä vieraista/vittu, siellä ei saa edes pieraista” -rivi särähtää ikävästi korvaan, mutta lopun piano-outro ehtii vähän kesken jäädessäänkin pelastaa paljon. Tuhat kuolemaa etenee lähes kebab­hevi-asteikolle ja Outoja aikoja -biisin c-osa tarjoilee uljaan klangin, jollaisen Viikate on hyväksi havainnut.

Kotiteollisuutta ei olisi olemassa ilman 1980- ja 1990-lukujen taitteen raskaammanpuoleisen suomalaisen vaihtoehtorockin kultakautta. Monien tuolloin vaikuttaneiden yhtyeiden pointti ei suinkaan ollut jäädä junnaamaan paikoilleen, vaan etsiä uusia ilmaisumuotoja. Viime aikoina myös Kotiteollisuus on alkanut taas muistaa, että se voi luottaa vahvuuksiinsa olemalla hieman avarakatseisempikin.

Bändin on ottanut askeleita oikeaan suuntaan. Maailmanloppu tulee varmasti, mutta mitäpä sitä turhaan suremaan.

LUE MYÖS: Maailmanloppu biisi biisiltä – Jouni Hynynen esittelee