Arvio: Light Verse on haikeudestaan huolimatta elämäniloisin Iron & Wine -levy – ja yksi artistin parhaista

Iron & Wine -artistinimellä jo 22 vuotta toiminut Sam Beam kärsi koronan aikana luomiskammosta. Siitä vapauduttuaan hän vapautuikin sitten kunnolla.
Introspektiivisen indie folkin taiturin seitsemäs studioalbumi suorastaan tulvii sävelmuotoista lämpöä ja kotoisuutta. Se on paikoin leikkisä ja sovituksissaan rönsyilevä muttei rasittavalla tavalla. Monipuolisista instrumentaatiosta huolimatta pohja lepää akustisen kitaran päällä.
Jousienkin rikastuttamien laulujen taustalla soi 1970-luvun pehmyiden laulaja-lauluntekijöiden henki Jim Crocesta John Martyniin ja Harry Nilssoniin. Etenkin balladeissa Beam osuu kultasuoneen: Taken By Surprise ja kokeilevaksi yltyvä Tears That Don’t Matter kuulostavat samaan aikaan vanhoilta ikivihreiltä ja tuoreilta helmiltä. Levyn kymmenen erinomaisen kappaleen yllä leijailee Beamin miellyttävän kuiskaileva laulu.
Albumin ehkä tarttuvin kappale on ihana tunnelmapala All In Good Time, jossa laulutalkoisiin osallistuu mainio Fiona Apple.
Light Verse taitaa olla haikeista hetkistään huolimatta tähän mennessä elämäniloisin Iron & Wine -albumi. Samalla se nousee artistin kärkiteosten joukkoon.