Arvio: Pintandwefall selvisi pandemiasta järjissään ja teki vielä mainion levyn kaupan päälle

Pintandwefall
Seventh Baby
Soliti

Pintandwefallin seitsemäs albumi syntyi aitona pandemia-ajan levynä. Home Alone, Sane välittääkin huojentuneisuutta järjen säilymisestä, vaikka viikonpäivistä ei ole kotiin jumittumisen vuoksi ollut aina varmuutta. Kaikeksi onneksi Seventh Babystä tuli sävykäs ja monipuolinen albumi, jolla kvartetin garagejuurisesta soinnista erottuu toinen toistaan maukkaampia detaljeja ja vivahteita.

Seventh Baby osoittaa, että itsevarmuuden karttuminen ei ole rapauttanut yhtyeelle ominaista naiiviutta. Pintandwefallin kömpelyys ei ole koskaan ollut näin sulavaa. Ja vaikka Pintit ovat jo kauan olleet aikuisia naisia, niin tyttömäisyys on yhä läsnä osana biisien lauluharmonioita.

Tuesday No Brain tuskastuu multitaskauksen paineista ja Hard Work muistuttaa levyn rankimmin kitaroituna raitana kuinka vaikeaksi kaiken voi saada riittävän negatiivisella asennoitumisella. Mostly Me päätyy rullaavilla rummuillaan ja kitarasoundillaan lähimmäksi brittibändien kenkiintuijottelutraditiota. Clues tuo kitarointiin hykerryttävän kapeata näkökulmaa ja Dust Maker on pala kiihkeätä punkia.

Kuin todisteeksi hyvästä maustaan Pintandwefall on asetellut Seventh Babyn kansirekvisiittaan Magazinen ylivertaisen Real Life -albumin.