Edguy hiipi kuvioihin perinteisen hevin noustua toiseen kukoistukseensa 90-luvun puolivälissä. Sillä oli näkemystä ja keinoja, kunnes se romahti maailmalla törmäileväksi komediaorkesteriksi. Laulaja Tobias Sammetin Avantasialla sen sijaan on hyvä kaiku vielä yli viisi vuotta The Metal Opera Pt. II:n jälkeenkin.
Sammet pelaa viekkaasti Avantasian kolmannella. Melodistahan tämä on, vielä paljon melodisempaa kuin aiemmin, mutta ei niin arvattavan perinteisellä hevityylillä. Eric Singeristä (Kiss, rummut), Sascha Paethista (Helloween, kitara) ja Tobiaksesta (basso ja laulu) koostuva bändi ja Rudolf Schenkerin, Alice Cooperin ja Michael Kisken vetämä vieraskaarti nytkäyttää Avantasian arvaamattomaan suuntaan. Pehmeänkauniit balladit, folksävyt, Celine Dion -vaikutelma ja tietty herrasmiesmäisyys silloinkin kun kiiruhdetaan tuulispäänä valtaavat alaa. Toki tässä basareita läpsytetään, mutta maltilla.
Tyylimuutos on toteutettu uskaliaasti, uutta näkökulmaa hakien ja kuin muistutellen, että kuluva vuosi merkitään numeroin 2008. Sen vuoksi on harmillista, että muutaman kerran lipsahdetaan niin imeläksi, että kokonaisuus myrkyttyy.
Avantasialla Sammet on silti sympaattisimmillaan. Ei tarvitse ainakaan pidätellä oksennusta Lavatory Love Machine -älynväläysten takia.
