THE BLACK CROWES: Lions

Arvio julkaistu Soundissa 05/2001.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Mustavaristen kuudes varsinainen albumi tulee yllättäen Don Wasin tuottamana, mutta muutoin periaatteessa vanhoin eväin.

Arvio

THE BLACK CROWES
Lions
V2

Mustavaristen kuudes varsinainen albumi tulee yllättäen Don Wasin tuottamana, mutta muutoin periaatteessa vanhoin eväin. Lyhyellä kiertueella ja siltä taltioidulla massiivisella tupla-albumilla Live At The Greek Jimmy Pagen kanssa sekä Led Zeppelinin että omia "klassikoitaan" veivannut yhtye soi Lionsilla tutun retroisena. The Black Crowesin spesialiteettina ovat edelleen rujon kulmikkaina kompuroivat biisit, joiden svengiä ei parhaalla tahdollakaan voi väittää sulavaksi.
Ledzeppelinisesti romuluisen rumputyöskentelyn leimaamasta Midnight From The Inside Outista lähtien rock kuulostaa Lionsilla olevan The Black Crowesille kovaa työtä. Biisit taotaan ilmoille kuin olan takaa välillä lyijynraskaalla ja välillä hiukan kevyemmällä riffailulla. Lickin' kohoaa mainiosti änkyttävine riffeineen yhdeksi Lionsin parhaista paloista ja Losing My Mind kasvaa jousineen albumin jättiballadiksi. Ozone Maman bluesjuurisessa hard rockissa on jotain samaa kuin Lenny Kravitzin vanhahtavuudessa. Cosmic Friend muistuttaa Led Zeppelinin folkbiiseistä ja myös Miracle To Me kutoo akustistakin kitaraverkkoa.
The Black Crowes on luonut järkälemäisen ja välillä kovaakin karjuvan albumin, jonka hard rockiin sekoittuu ripaukset funkia ja soulia. Jopa niin, että Soul Singingillä jälkimmäistä väännetään rautalangasta. Lionsille on tyypillistä yhtyeen kyvyttömyys ja/tai haluttomuus potkia biisejään toden teolla vauhtiin. Don Wasin ansiosta Lionsilla on joka tapauksessa miellyttävän raaka soundi, joka paljastaa yksityiskohtansa ja kerroksisuutensa vasta useammalla kuuntelulla.