BRING ME THE HORIZON: Suicide Season

BRING ME THE HORIZON
Suicide Season
Visible Noise

Bring Me The Horizon räjäyttelee nuoruuden innolla räyhääviä kappaleitaan metallilajien rajamailla. Pohjat ovat deathmetallissa, yleisilme deathcoremainen ja kaikki core-liitteseen sopivat aloitussanat vilkkuvat punaisena. Pääpointti on se, että parikymppiset sheffieldiläispojat ottavat nojaa vanhasta, katsovat eteenpäin ja luovat sinisilmäisinä uutta. Musiikki on äärilaidalle vietyä ja voi vain kummastella kiiltokuvamaista kohua, jonka kaulasta sormiin saakka tatuoitu keulamies Oliver Sykes emo-tukkaisine kavereineen on aiheuttanut.

Omissa kaavioissani Suicide Season oli merkitty mahdolliseksi vuoden levyksi. Aivan niin järisyttävästi viisikko ei räyhää, vaikka sähikäismäistä tykitystä, huutoa särkyneellä äänellä ja poukkoilevaa biisirakentelua pätevästi pakkosyötetäänkin. Yllättävän valtoimenaan tykyttävät elektroniset beatit ja äärettömän harvoin tarjottavat tarttuvammat laululinjat värittävät albumilla roihuavaa voimalatausta. Monessa kohtaa voisi väittää, että homma vedetään rankemmaksi kuin rahkeet ehkä riittävätkään, mutta juuri tuo into, näyttämisen ja pätemisen halu, on Bring Me The Horizoniin koukuttava tekijä.

Suicide Seasonilla rakennetaan uraa takki auki ja leuka pystyssä, oman materiaalin ainutkertaisuuteen uskoen. Se on nuorelle bändille hieno asenne, tuli mitä tuli.