Maailma on täynnä Belle & Sebastianin, Feltin ja The Smithsin kaltaisia yhtyeitä makuuhuoneissaan edestakaisin kelaavia ihmisiä, joiden habitusta huolella valittu vinyylikokoelma vastaa yksi yhteen. Syvällisestä paneutumisesta palkitsevien yhtyeiden taival on kuitenkin vaativa: harva pystyy hienosyiseen psykologiseen luonnehdintaan ja ristiriitaisen rikkaaseen tunnemaailmaan kovia standardeja vasten arvioidusta laulunkirjoituksesta puhumattakaan.
Cats On Fire on saanut paljon kiitosta ulkomailla, mutta luulisi kvartetin kaihosta kiihkoon yltyvän ja kyllästyneisyydestä lakonisuuteen vaipuvan kitararokin kotiutuvan Suomeenkin. Jos brittiläisen popmusiikin kaanon ei ole tuttu, eleganttia mutta sitäkin ortodoksisempaa soundia ja kirjallista ilmaisua arvostavat tulkinnevat musiikkia slaavilaisen raskasmielisyyden kautta. Kellomaisesti soivat ja rautalankamaisesti helisevät kitarat, rytmiä rummuttavat akustiset ja pianot sekä kevyt analoginen värinä tekevät b-puolten ja ep-raitojen täyttämästä kokoelmasta sisäisesti yhtenäisen. Päällimmäisenä vaeltaa Mattias Björkasin hienosti projisoiva kuulas ääni, jonka tyylikäs pidättyvyys puhkeaa välillä teeskentelemättömän sinisilmäiseksi ihmettelyksi.