DIZZEE RASCAL: Boy In Da Corner

DIZZEE RASCAL
Boy In Da Corner
XL

18-vuotias Dylan Mills alias Dizzee Rascal dokumentoi elämää Itä-Lontoon kaduilla ja vuokrakasarmeissa. Hänen apokalyptinen esikoisalbuminsa palkittiin vastikään Mercury-palkinnolla, joka luovutetaan vuosittain asiantuntijaraadin mielestä parhaan brittiläisen albumin tekijälle.

Vaikuttavinta Dizzee Rascalin musiikissa on sen aitous ja kaunistelemattomuus, dokumentaristinen suoruus. Kokemus on pirstaleinen, suorastaan neuroottinen, mutta luultavasti elämä rikosten riivaamassa Itä-Lontoossa on juuri sellaista. Entistä todellisemmaksi levyn tekevät poliisiautojen äänet ja muut tarinoiden tapahtumaympäristöä tarkentavat efektit.

Dizzee Rascalin brutaali elektroninen hip hop on innovatiivista, koska levyn tekijä ei tiennyt, että musiikkia olisi suotavaa tehdä musiikkiteollisuuden asettamien sääntöjen mukaan. Niinpä Dizzee oli vapaa tekemään levyllään, mitä halusi: pilaamaan Too Far -raidan ärsyttävällä pikkuoravasoundilla, alleviivaamaan Fix Up Look Sharpin tunnelmaa jykevästi funkkaavalla rumpubiitillä, joka saattaa olla sämplätty jonkun Princen rock-hitin introsta, tai laittamaan Do It -finaalin taakse pyörimään itämaisen soittorasian.

Vaikka esimerkiksi Roots Manuvan ja The Streetsin levyt ovat tulleet tutuiksi suomalaisillekin diggareille, kuulostaa brittikonteksti riimittelyssä edelleen tuoreelta. Siinä missä The Streetsin Mike Skinnerin tyyli on osallistuva ja viihdyttävä, Dizzee Rascal kertoo tarinansa yleensä ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta, intensiivisesti mutta paikoin turhan monotonisesti. Kokemus ei silti ole kevyt tai yhdentekevä.