ELVIS COSTELLO: The Delivery Man

ELVIS COSTELLO
The Delivery Man
Lost Highway

Costellon ankaran luomistahdin ja tuhdisti bonus-stuffattujen uudelleenjulkaisujen vuo on jo pitkään virrannut omaa seurantaani nopeammin. Nyt kun Elvis on saanut Bacharach-yhteistyöt, pianoballaadit (North), Oscar-nominaatiot (Päämääränä Cold Mountain) ja Rock'n'Roll Hall Of Famen alta pois, on suhteellisen normaalin rokkilevyn aika. Ironisesti nimetty The Delivery Man ehtii tosin jo kuluvana syksynä saada rinnalleen orkesteriteoksen "Il Sogno" klassisella Deutsche Grammophon -merkillä.

Lost Highway -merkille Imposters-yhtyeen kanssa tehty levy on tuttua Costelloa samaan tapaan kuin Ismo Alanko tekee eri kokoonpanoillaan sinnikkäästi omalta itseltään kuulostavaa kamaa. Tyylilaji vaihtelee uskaliaastikin, mutta Elviksen käreä tulkinta taltuttaa genret kattavasti. Parhaiten homma svengaa ovelasti neurotisoiduissa rockeissa, kuten aloitusbiisi Button My Lip, basson ilmavasti kannattelema Bedlam tai säröilevä rockabillypastissi Needle Time. The Name Of This Thing Is Not Love on piilovalssi, josta joku voisi hyvin tehdä viihdeklassikon.

Mukaan mahtuvat myös verrattoman väkevä duetto There's A Story In Your Voice Lucinda Williamsin kera sekä kolme yhteispeliä Emmylou Harrisin kanssa. Niistä Oscar-ehdokas Scarlet Tide päättää levyn hartaana accapellana. Costellolla on samoja roots-taipumuksia kuin Dylanilla viime aikoina, mutta His Bobnessin myöhempien mestariteoksien tasolle tämä ei ihan yllä.