ERIC CLAPTON: One More Car, One More Rider

Arvio julkaistu Soundissa 12/2002.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Claptonin viime vuonna myös Helsinkiin ulottunut kiertue on saanut dokumentoinnin tupla-cd:n muodossa. Vaisuhkon Reptile-levyn merkeissä kiertänyt Slowhand oli kuitenkin lavalla hyvässä vedossa ja esitti muutaman uuden biisin lisäksi lauluja pitkän uransa varrelta.

Arvio

ERIC CLAPTON
One More Car, One More Rider
Reprise

Claptonin viime vuonna myös Helsinkiin ulottunut kiertue on saanut dokumentoinnin tupla-cd:n muodossa. Vaisuhkon Reptile-levyn merkeissä kiertänyt Slowhand oli kuitenkin lavalla hyvässä vedossa ja esitti muutaman uuden biisin lisäksi lauluja pitkän uransa varrelta. Keikkojen alkuosan Clapton vietti akustinen kitara kädessään ja soitti miellyttäviä versiota sellaisista standardeista kuin Key To The Highway ja Bell Bottom Blues.

Hieman yllättäen mies tarttui myös kolmeen Reptilea edeltäneen, melko vähälle huomiolle jääneen Pilgrim-albumin lauluun ja sai aikaan hienoa jälkeä. Etenkin My Father´s Eyesin soolo lähtee kitaristin käsissä komeaan lentoon, ja myös River Of Tears ja Goin´ Down Slow ovat kelpo esityksiä. Vääjäämättömässä blues-hetkessä kuullaan Hoochie Coochie Man ja Have You Ever Loved A Woman? Toki pitkän linjan puurtajan oli pakko esittää myös muutama Cream-pala ja tietenkin Layla, sekä tiettyä yleisönosaa meillyttävät, tiettyä ärsyttävät slovarit Tears In Heaven ja Wonderful Tonight.

Kaikkia ei voi miellyttää kaiken aikaa, mutta Clapton tarjoilee uutuudellaan loppujen lopuksi aivan kelpo läpileikkauksen pitkästä urastaan. Orkesteriin oli valittu pelkkiä kyvykkäitä nimimiehiä ja sen sointi on äärimmäisen täyteläinen ja miellyttävä. Hienona loppuyllätyksenä konserteissa kuultiin lämminhenkisesti esitetty elokuvasävelmä Over The Rainbow, jonka myötä oli kiva mennä kotiin, tai tässä tapauksessa, jääkaapille tai nukkumaan. 

Lisää luettavaa