Meneillään olevan vuosisadan kynnyksellä perustettu The Grammers kantaa ylpeänä vastuunsa 1970-lukulaisen hardrockin hengissä pitämisestä. Viidennellä albumillaan yhtye on juuri niin retro kuin jokaisella edeltäjälläänkin. Harri Vainionpään tuuhearintainen laulu, etenkin omituisesti otsikoidulla No Moving Dayllä, ja Freedom & Ridingilla kunnostautuva tuplakitarointi sekä vanhan makuiset koskettimet tekevät selvää ja taatusti tuttua jälkeä.
Full Pull tarjoaa levyn jämerintä riffailiua Deep Purplen hengessä. Mama Save Me muistuttaa säkeistöillään Thin Lizzystä ja Schenker (Loud & Proud) on nimensä perusteella kuin kunnianosoitus Scorpionsille. Huilulla maustetulla Silver Of Zionilla The Grammers päästää musiikkiinsa vanhan Albionin kaikuja.
Vaikka The Grammersin rock on lähtökohtaisesti kovaa, niin levy ei lyö sittenkään erityisen lujaa. Rumpali Jussi Vuolan rinnalla Electra Magicin toisena tuottajana on ollut painavan rockin erikoisammattimies Hannu Leidén, mutta juuri voimankäytön suhteen levy jää kummallisesti puolitiehen.
