THE GRAMMERS: The Grammers

Arvio julkaistu Soundissa 05/2003.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Rockin SM-kisojen kautta ei ole enää vuosiin tullut esille todella merkittäviä, kestävään uraan kykeneviä uutta luovia bändejä. Tätä sinänsä harmillista vaikutelmaa vahvistaa osaltaan viime vuoden mestarikokoonpano nimettömällä albumillaan.

Arvio

THE GRAMMERS
The Grammers
Major Leiden Productions

Rockin SM-kisojen kautta ei ole enää vuosiin tullut esille todella merkittäviä, kestävään uraan kykeneviä uutta luovia bändejä. Tätä sinänsä harmillista vaikutelmaa vahvistaa osaltaan viime vuoden mestarikokoonpano nimettömällä albumillaan. The Grammersin kun ei voi parhaalla tahdollakaan väittää kielivän suomalaisen rockin tulevaisuutta kirkastavan persoonallisuuden läsnäolosta.

Säkylästä lähtöisin oleva The Grammers on yhdenlainen sekoitus hard rockia ja raakaa voimaa. Raisuimmillaan bändin luukutuksessa on muutama promillen verran Iggy & The Stoogesin Search & Destroyn kiihkeyttä. Stuck In Mud on levyn räjähtävä startti ja vauhtia riittää pitkälle kohti albumin keskivaiheita. Ramopunk on sekin nopea olematta kuitenkaan tippaakaan punk.

Periaatteessa hyvin pelaavan levyn ongelma on omaleimaisuuden niukkuus. Totaalisesti muusta materiaalista poikkeava Sympathetic Swing on nimen sä väärtti ja samalla levyn jännittävin raita. Albumin päätteeksi mestariyhtye tavoittelee suurta balladismia. The Grammersin tempo sisältää yllättäen jopa Big Countryyn vivahtavia piirteitä.

Harri Vainionpäässä yhtyeellä on asiansa osaava hard rock -vokalisti ja bändi toimii kaksine kitaroineen kaikessa tavanomaisuudessaan muiltakin osin kiitettävästi. Yhtyeen tyylilajia ajatellen Hannu Leidén on Havana Blacks -kokemuksineen kaiken lisäksi kuin kotonaan albumi työstäjänä. 

Lisää luettavaa