GUIDED BY VOICES: Hardcore UFOs – Revelations, Epiphanies And Fast Food In The Western Hemisphere

Teini-iässä Robert Pollard haaveili NBA-koripalloilijan urasta. Hänen isänsä mielestä lahjakkaan nuorukaisen olisi kannattanut keskittyä base-balliin. Bob valitsi rock'n'rollin.

Koska Robert Pollard halusi rockin rämpyttämisen ohella tehdä jotain arvokasta, hän kouluttautui luokanopettajaksi. Opettamisesta ei kuitenkaan ollut hänen elämäntyökseen. Daytonissa, Ohiossa koko ikänsä asunut Pollard on omien laskujensa mukaan kirjoittanut yli 3000 laulua. Niistä on Guided By Voices -kiekoilla, Pollardin soololevyillä ja lukemattomien sivuprojektien julkaisuilla ilmestynyt noin 800.

46-vuotiaan Robert Pollardin diskografia on siis valtava. Yksi hänen oman Fading Captain Series -levymerkkinsä oudoimmista julkaisuista onkin neljän cd:n Suitcase-boksi, joka sisältää sata muualla julkaisematonta kaotiäänitystä. Guided By Voicesin uran tasapainoista kartoittamista kokeilevan Hardcore UFOs -laatikon haltuun ottaminen ei ole yhtä musertava rupeama, mutta toki siinäkin riittää haastetta.

Robert Pollardin kaikkien aikojen albumi on valkoisena tuplana tunnettu The Beatles (1968) ja hänen suosikkikitaristinsa Pete Townshend. Ensimmäinen oikea Guided By Voices -julkaisu oli seitsemän biisin Forever Since Breakfast -ep (1986), joka sisältyy tähän boksiin omana levynään ja kuulostaa paikoitellen enemmän kuin erehdyttävästi REMiltä. Jos keitokseen lisätään vielä kaikkien amerikkalaisten kaljasieppojen rakastama Cheap Trick, on lukemattomia kokoonpanoja läpi käyneen Guided By Voicesin musiikin tärkeimmät parametrit lueteltu.

Mainitut vaikutteet saattavat kuitenkin viedä ajatukset harhateille. Lukuun ottamatta kahta levyä Sonyn palkkakirjoissa – Ric Ocasekin tuottama loistava Do The Collapse (1999) ja Rob Schnapfin tuottama vähän vaisu Isolation Drills (2001) – GBV on julkaissut musiikkinsa riippumattomien yhtiöiden kautta. Usein tärkeimpänä Guided By Voices -albumina pidetyllä Alien Lanesilla (1995) Robert Pollard kohortteineen survoo 28 biisiä noin 40 minuutissa. Pollard ja yhtyeen silloinen kitaristi Tobin Sprout äänittivät valtaosan kyseisen levyn materiaalista kahdestaan neliraiturilla.

Mutta millaisia Robert Pollardin biisit ovat? Ne tulvivat intomieltä, laimentamattomia tunteita, kymmenen pisteen kitarariffejä ja pirullisen tarttuvia melodioita. Niiden tekstien logiikka on peräisin Pollardin opettamien lasten maailmasta: avaruusolentoja, intiaaneja, traktoreita, helikoptereita ja naiiveja, mutta osuvia elämäntotuuksia. Ne ovat parasta mahdollista arjen psykedeliaa. Ne ovat rockia, jota kuunnellessa tulee hyvälle tuulelle.

Tämän viiden cd:n ja yhden dvd:n laatikon innoittuneista kansiteksteistä välittyy pyyteetön entusiasmi Robert Pollardin tekemisiä kohtaan. Sen ensimmäinen levy on paras tietämäni tapa tutustua Guided By Voicesiin. Myös erikseen myytävä Human Amusements At Hourly Rates – The Best Of Guided By Voices sisältää 32 rakkaudella valikoitua näytettä yhtyeen repertuaarista.

"Hittikokoelmaa" seuraava Demon & Painkillers -kiekko kokoaa yhteen ensimmäisen Matador -kauden (1995-1999) harvinaisuudet ja Delicious Pie & Thank You For Calling -levy puolestaan vyöryttää kuultavaksi jälleen yhden levyllisen verran julkaisematonta materiaalia. Molemmat ovat Pollardin musiikille sydämensä menettäneille melkoisia konvehtirasioita, mutta vuosien 1995-2002 välillä äänitetty Live At The Wheelchair Races vasta laittaakin sukat pyörimään jaloissa.

Guided By Voices soittaa kaikki keikkansa kännissä, joten sen kulloinenkin kunto on arvoitus. Oikeana iltana yhtyettä eivät pitele karja-aidatkaan. Kun Bob sihauttaa Budweiser-pullon auki ja rupeaa tanssimaan ja laulamaan, jää paha maailma pirun kauas, kuten Watch Me Jumpstart -dvd:lle liitetyt livenäytteet todistavat.

Jos joku väittää, että rock'n'roll on kuollut, hän ei tiedä Robert Pollardista.