ICED EARTH: The Glorious Burden

Judas Priestin keulilta tuskin on helppo väistyä, mutta The Glorious Burden on Jugulatoriin ja Demolitioniin verrattuna ylivoimainen levy. Koskaan ei olisi Tim Ripper Owens voinut käyttää Priest-albumilla ääntään näin monipuolisesti, sillä Jon Schafferin sävellykset antavat hänelle eri tavalla tilaa.

The Glorious Burdenin teemana ovat taistelut ja konfliktit. Waterloota, syyskuun yhdettätoista, Punaista Paronia ja Attilaa tapaillaan. When Eagle Cries lipsahtaa yli-isänmaalliseksi balladiksi tornitalojen tuhosta ja Waterloo menee niin Maideniksi biisin alun ja vokaalien suhteen, että Smith/Dickinson/Harris näyttäisi krediiteissä paremmalta. Muuten bändin korva akustisille jutuille, sen vilautukset thrashistä (Attilan Megadethiin ja Holy Terroriin viittaavat rytmikitarat) ja metallisen dramatiikan taju purevat rajusti. Mutta kaikki kalpenee, kun tullaan biisiin numero yhdeksän.

Siitä alkaa kolmeen kappaleeseen ja yli puoleen tuntiin jaettu draama Amerikan sisällissodan Gettysburgin taistelusta, jossa 50 000 sotilasta sai surmansa. Enemmän kuin kuolemasta Jon Schafferin koko elämäntyön säveltäjänä ja sanoittajana toiseen potenssiin nostava saaga kertoo johtajuuden kiroista. Ylistyksen ja palvonnan vastapuoli on päätöksen teko, jolla lähetetään tuhansia varmaan tuhoon.

Schaffer selittää musiikin teemavaihteluja ja kertomusta tarkoilla huomautuksilla sanoitusten lomassa. Prahan filharmoonikot pauhaavat taustalla antaen kanuunanpaukkeelle ja Owensin vuodatuksille lisää voimaa. Iced Earth ei sorru näinkään suuressa produktiossa liikaan mahtipontisuuteen.

Sotabiisejä ja historiallisia konsepteja on käytetty heavy metallissa iän kaiken, mutta tämä puolen tunnin jakso on yksi merkittävimmistä.