KLAMYDIA: Piikkinä lihassa – Klamydia 15 v.

Klamydia ymmärtää juhlimisen päälle. Kymmenen vuotta punkin kimpussa touhotettuaan vaasalaisbändi julkaisi kolmoiscd:n Klamytologia ja nyt on käsillä saman kokoinen juhlaäänite 15 vuoden kunniaksi. Lievää marttyyrihenkeä uhkuen ristitty Piikkinä lihassa – Klamydia 15v. on lähes neljä tuntia soiva paketti pohjanmaalaisella sinnikkyydellä veivattua umpipunkia. Tripla osoittaa Klamydian taipaleen kulkeneen alkuaikojen amatöörimäisestä remellyksestä kohti popedaisen junttimaista suomirockia ja siitä ainakin jossain määrin kehittyneen soittotaidon siivittämänä takaisin punkin ytimeen. Klamydian jäsenet ovat ristiretkensä varrella vääjäämättä ikääntyneet, mutta muutamista uudemmistakin ralleista huokuva intomielisyys voisi harhauttaa ajattelemaan nimessä olevan 15v. -määreen tarkoittavan soittajien biologista ikää.

Piikkinä lihassa jakaa peräti 82 biisiään kolmeen osaan. Ykköslevy Piikkinä lihassa tarjoaa toista kymmentä upouutta hurjastelua Katkeruuskerroin-kappaleen ”vauhtimetallista” Lävistyksiä-biisin rumuuden estetiikan analysointiin ja Esa Pakarisen reviirille astuen haitaroituun Pillumareihin – ja lähes yhtä monta vierailevien tähtien esittämää Klamydia-coveria. Osa versioista kuultiin jo alkuvuotisella Seokset-ep:llä, mutta esimerkiksi Menneisyyden Vankien hieno Krapula tulee (minä määrään päivän), Apulannan Nina Autiosta ajankohtaistettu Karita Tuomola, Viikatteen Pienet mainosvalot ja, hillittömimpänä kaikista, Daruden Aleksi Mutation ovat uutta tuotantoa.

Kakkososa Niitä vanhoja… on Suomi on sun -biisiin päättyvä kronologinen läpileikkaus Klamydian historiaan niin, että vain noin kolmannes levyn 30 raidasta menee päällekkäin Klamytologian kanssa. Pläjäyksen kolmas cd Rockperry Live 2003 voi hyvinkin olla bändin jäsenille itselleen koko satsin eniten tunteita herättävä osa. Ulkopuolisemmalle kuuntelijalle vanhat Klamydia-kokoonpanot estradille marssittava konserttitaltiointi ei ole aivan yhtä antoisa elämys.

Piikkinä lihassa – Klamydia 15v. näyttää, että vakaumukselliselle hoilotuksesta pitävälle punkkarille ikääntymisen ei tarvitse merkitä – ainakaan dramaattista – kasvamista tai kehittymistä. Ja jos suomalaisessa rockissa ylipäätään on instituutioita, niin viimeistään nyt Klamydia on yksi niistä.