Viikatteen kitaristit löysivät tien päällä kelatusta Fakta homma -sarjasta hyvältä hc-bändiltä kuulostavan nimen. Ennen pitkää kulttuurien kohtaamisessa sähkötulpat iskivät kunnon kipinää ja epäsuhtainen allianssi aineellistui levytyksiin Fleshdancesta pokatun rumpalin keralla. Ensin ilmestyi Alibi-ep:n puolikas, mutta varsinainen latinki posahtaa 20-minuuttisella albumilla.
Kotimaisen viihteen ja lähes yhtä nostalgiseksi käyneen räyhäanarkian yhdistelmä on riffeissään ja soundeissaan huvittavan kurinalaista runnomista. Hölmöiksi viritetyt huutosanoitukset sen sijaan ovat mielensäpahoittajille otollisen holtitonta apetta. Discharge-lainanimensä Ei kuule mitään, ei nää mitään, ei sano mitään rautalangasta väännetyistä merkityksistä huolimatta levy on kaikki aistit levällään pläjäytetty, katarttinen purkaus. Siinä purskahtavat kengille ja katupizzaksi niin sulamattomat ideankökkäreet kuin paremmin sekoittuneet raivoriemun nesteetkin.
