Kun mietin tätä levyä kokonaisuutena, ensimmäinen mielleyhtymä yllättää: Modern Jazz Quartet. Eikä se edes johdu vibrafonista.
Rumpali Joonas Leppäsen projekti on äärettömän paljon vapaampi kuin MJQ, mutta sen ilmaisussa on silti jotain formalistista – jotain samaa kuin perinteisessä esseistiikassa – mutta ilman MJQ:n klassisia kontrapunkteja tai rennon takakireää täydellisyyshakuisuutta.
Alder Egon kappaleissa vuorottelevat kollektiivinen improvisaatio ja Leppäsen säveltämät, pohdiskelevan polveilevat, lähes myhistelevät melodiat.
Yhtyeen soundi vie freen rajoille, ajallisesti 60-luvun jälkimmäisen puoliskon post-bop -ilmaisuun. Jos kuvittelet miltä spiritual jazz kuulostaisi, jos se ei pyrkisi ekstaasiin, transsendenssiin tai edes valaistumiseen, olet aika lähellä. Bändi soittaa aika hillitysti, mutta onneksi myös hyvin jännitteisesti. Eli levy vangitsee huomion.
Flight on se kappale, jolla kaikki Alder Egon tärkeimmät aspektit ovat parhaiten tasapainossa: vapaa improvisaatio ja säälimättömät sävellykselliset raamit. Varsinkin vibrafoni auttaa pitämään kappaleen ryhdikkäänä jatkuvilla arpeggioillaan.