THERION: Deggial

Christofer Johnssonin taiteellinen vapaus näyttää puhjenneen kukkaan vasta, kun hänen ja muiden bändin jäsenten tiet erosivat joku vuosi sitten. Therion on tehnyt takavuosinakin erinomaista metallia, jossa on yhdistynyt goottiote ja klassisen musiikin vivahteet, mutta vasta Vovin näytti toteen, mihin Johnsson pystyy. Klassinen musiikki ja heavy ovat kuuluneet yhteen käytännössä aina, ja viime vuosina metallibändit ovat alkaneet rohkeammin hyödyntää suurten säveltäjien vaikutteita.
Monilla tarjonta valitettavasti jää johonkin riffilainaan tai kosketinkuvioon, jotka ovat irrallisia palasia kappaleissa. Johnsson sen sijaan tekee klassisesta musiikista ja metallista yhtä upottamalla klassisen musiikin osaksi metallia. Deggialin raidoilla soittaa 27 muusikkoa ja ensimmäistä kertaa Therionin levyillä kaikki instrumentit ovat aitoja.
Johnsson ei ole klassisen musiikin taituri eikä ilmeisesti edes pyri sellaiseksi. Pikemminkin hän on pystynyt sisäistämään molempien musiikin lajien olemuksen siten, että yhdistelmästä syntyy koskettava ja uskottava metallin lajityyppi. Deggial ei ole klassisen musiikin pröystäilyä. Kappaleet ovat hyvinkin riisuttuja sekä puhtaita. Pääpaino on silti jylhässä, joskaan ei korostetun raskaassa kitaramuurissa ja oopperoista tutussa kuorolaulussa.
Johnssonista on kehittynyt taitava musiikin käsittelijä, jonka kyvyt eivät vielä päässeet oikeuksiinsa Ho Drakon Ho Megas -levyllä. Odottaminen on kannattanut.