Levyarvio: Juuret vanhassa progessa ja rockissa psykedeliaa ja poppia unohtamatta – The Vintage Caravan säilyttää herkkyytensä läpi uutuusalbumin

The Vintage Caravan
Monuments
Napalm

Islantilainen The Vintage Caravan ehti soitella keskenään pitkään ennen kuin levytysura käynnistyi. Siksi bändi oli jo debyytillään valmis ja varmaan samasta syystä yhtye on pystynyt kehittämään tyyliään suvereenisti ja johdonmukaisesti sen jälkeenkin.

Juuriltaan 60- ja 70-lukujen rockissa ja progessa viihtyvä trio kuulostaa edelleen autenttiselta, mutta samalla uraauurtavalta ja halukkaalta kääntelemään kiviä varsin loppuun kynnetyiltä pelloilta. The Vintage Caravan on sikäli laaja-alainen orkesteri, että se hyödyntää esikuvakseen valikoitua aikakautta varsin avarakatseisesti, kun kiekolta löytyy suunnilleen kaikkea psykedeliasta sen aikaiseen melodiseen poppiin. Ja kaikki tämä tapahtuu laadukkaasti ja pieteetillä toteutettuna. Monuments levyn otsikkona osuu naulan kantaan. Biisit ovat monumentaalisia, vaikka eivät tavoittelekaan ylimaallista suuruudenhulluutta. Bändi säilyttää herkkyytensä läpi albumin ja antaa dynamiikan hengittää syvään ja rauhallisesti.

Se, että Monuments kuulostaa vaikutteistaan huolimatta tuoreelta ja nykyaikaiselta, ei ole sinänsä yllättävää, sillä asia on käynyt ilmi jo bändin aiemmilta levyiltä. Sen sijaan kolmikon kyky absorboida monipuolisesti vaikutteita on kiehtovaa ja puoleensavetävää.