Levyarvio: Kun vanha punkkari kantriin hurahti – Duff McKaganin seesteinen soolo potee maailmantuskaa

Duff McKagan
Tenderness
Universal

Guns N’ Rosesista ja Velvet Revolverista tuttu, vahvan punktaustan omaava Duff McKagan väläyttää musikaalista notkeuttaan tuoreella soololevyllään. Rokkia ja räimettä odottavat tulevat pettymään, sillä Tenderness on silkkaa kantria ja Bob Dylanin perinnöstä ammentavaa folkia.

Levyn tuottanut kantrisuuruus Shooter Jennings on tehnyt hyvää työtä modernilla, mutta samalla perinteitä kunnioittavalla tavalla. Myös taustayhtye tekee vakuuttavaa jälkeä ja balladeja maustetaan milloin kuoroin, milloin slidekitaroin tai puhaltimin.

Tunnelma on seesteinen ja haikea, jopa surullinen, vaikka toivon kipinäkin jossain pilkahtelee. Parasta ja kauneinta antia edustaa nimibiisi, joka näyttää myös suuntaviivat pitkälti koko levylle. Vasta puoliväliin sijoitettu hillitysti menevämpi Chip Away piristää melko raskassoutuista menoa.

Heikoin lenkki on Duff itse, joka hallitsee monia instrumentteja, muttei ole laulajana kovin kaksinen. Rockissa ja punkissa tämän saa helpommin anteeksi, näin riisutussa ja herkässä menossa ei. Parhaimmillaan maanläheinen tyyli istuu maailmantuskaa poteviin biiseihin hyvin, mutta usein se jää bändin jalkoihin eikä tee muuten hyville sävellyksille ja sovituksille oikeutta.