Levyarvio: Muutakin kuin naivistista hippihumppaa – Muuan Miehen anti-urbaani uutuuslevy on ryhtiliike edeltäjiinsä

Muuan Mies
Pari paskaa biisiä
Helmi Levyt

Kun Ismo Puhakan kipparoiman Muuan mies -yhtyeen uudet singlet Timppa ja Setääntyy ilmestyivät, ne tuntuivat aivan ilahduttavilta ryhtiliikkeiltä takaisin kohti ”kunnon musaa”. Liian monta levyä bändi oli kyntänyt kauheaa, naivistista hippihumppaa.

Ensin mainittu oli hieman Arpan mieleen tuova iskelmärock, jälkimmäinen taas hauska itsereflektio siitä, miten oma ote nykyajasta kirpoaa: ”sitä setääntyy kun syntymästä etääntyy”.

Ryhtiliike jatkuu osittain myös levyllä, vaikka singlet sen parhaita kappaleita ovatkin.

Esimerkiksi avausraita Interweb pakinoi somekohinasta kankeasti, Assuanin pato meinaa mennä ihan asiallisesta teemastaan (Niilin jättipato symbolina ympäristökatastrofeille) huolimatta lastenlaululallatteluksi, ja muuten ihan hyvä Ritarit pilataan ärsyttävällä kertosäkeellä.

Sitä vastoin Soitellen souvan on ihan hauska tuaregiblues-kohkaus, jonka groovesta nauttisi kahta ja puolta minuuttia pidempäänkin.

Levyn teema tuntuu olevan jonkinlainen anti-urbaanius: Levonissa halutaan ”vain pysyä täs pastoraalis” ja leppoisalla päätösraidalla ihaillaan Vihdin korvessa asunutta keksijää Johan Vennistä.

Hyvin julkaisija Helmi Levyille ominaista ilmaisua siis.