Tammikuussa ilmestyi levyllinen Pekka Strengin keskeneräisiä lauluja. Aikamoisen julkisuusmylläkän vauhdittamana tuota Unen maa -koostetta myytiin nopeasti tuhatmäärin. Suurelle osalle sen ostajista Strengin muu tuotanto oli varmasti outoa ja sellaiseksi se heille myös jää.
Tuskin nämä Pekka Strengin hetkeksi hypnotisoimat ihmiset kuulevat koskaan jyväskyläläisestä Muuan Miehestä. En usko, että Ismo Puhakan musiikille löytyy sijaa niiden lehtien kulttuurisivuilta, jotka tekivät Unen maasta ilmiön. Häneltä nimittäin puuttuu historia. Hän on hengissä ja kirjoittaa hyvin samanlaisia lauluja nyt.
Kun Pekka Strengin klassiset levyt Magneettimiehen kuolema ja Kesämaa julkaistiin taannoin uudestaan, hänen kuolinpesää hallitseva poikansa poistatti kansiteksteistä viitteet isän huumekokeiluihin ja esoterian harrastukseen. Tyhjyydestä tullaan -albumin Mari-Jaana-kappaleessa ei peitellä mitään, kun Puhakka laulaa aivan Strengin äänellä: ”Kun tuoksut huulillain/sä muutit maailmain.” Vielä erehdyttävämpi on mietteliäs, Pentti Saarikosken runoon sävelletty Miten tahtoisinkaan.
Tyhjyydestä tullaan -levyllä on onneksi toinenkin puolensa. Helsinkiin-kappaleen ja nimiraidan rehvakas rillumarei, huojuvat haitari-iskelmät sekä muu nukkavieru levyautomaattimusiikki tuovat takaisin ajan, jolloin maailma oli mustavalkoinen ja kaljabaareissa sai tupakoida. Se tuntuu tasapainoisemmalta kuin vauhko 2000-luku.
