Noin 99% ajasta olen äärimmäisen onnellinen siitä, etten ole enää nuori. Se oli ihan hauskaa silloin, mutta eipä sitä kovin montaa kertaa jaksaisi käydä läpi. Tämä tunne korostuu näin syksyisin kun haalariväki liikehtii. Mutta silti kerran tai pari vuodessa mielen valtaa joiksikin minuuteiksi kaipuu nuoruuteen.
Viimeisin tällainen tapaus oli tältä levyltä löytyvä Prinssi Rohkea avautuu. Se toi niin elävästi mieleen ne positiiviset puolet, sen arkisen seikkailun potentiaalin, joita vielä alkutekijöissään olevassa itsenäisessä elämässä on. Tämä on vuoden eroottisin kotimainen kappale.
Arkisuus on Muuan Miehen voima. Tässä ei ikinä käydä missään fantastisen realismin tai toisaalta inhorealismin liepeilläkään. Se on aika uniikkia. Kaikki outous ja surrealismi levyllä on johdettu ihan arjesta itsestään, ilman minkäänlaista kirjallista douppausta, ellei muutamaa koukkausta höpöjuttujen puolelle lasketa. Lorutkin ovat kirjallisuutta.
Musiikillisesti Muuan Mies fuusioi Härmää, Jamaikaa, Memphisiä, Pariisia ja ties mitä. Kaikki on valjastettu syvää kotimaisuutta huokuvan, hienolla tavalla eleettömän laulelman palvelukseen. Bändi kuulostaa loistavalta.
