Levyarvio: Pelkkää painostavaa tunnelmaa – Satyricon teki yllättävän siirron ja julkaisi todella erilaisen levyn

Arvio julkaistu Soundissa 7/2022.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Satyricon
Satyricon & Munch
Napalm

Satyriconin keulamies Satyr summaa kuuntelijan lähtökohdat uuteen Satyricon & Munch -levyyn osuvasti sanoessaan, että kyse ei ole elokuvamusiikista, ambientista, eikä mistään mille tarvittaisiin muuta määritettä kuin Satyricon.

Vaikka Satyricon & Munch onkin tunnistettavissa Satyriconin tuotokseksi, eroaa se aiemmista levyistä merkittävästi, sillä se sisältää vain yhden 56 minuuttia kestävän instrumentaalibiisin. Sävellys tehtiin Oslon Munch-museon uutta näyttelyä varten ja musiikki on tehty Edvard Munchin taiteen inspiroimana. Vaikka levy varmasti loisikin näyttelyn dramaattisiin kuviin yhdistettynä vaikuttavan kokemuksen, toimii se varsin hyvin itsenäisenä teoksenakin.

Satyriconille tyypillisten aggressiivisesti takovien rumpujen ja raskaiden riffien sijaan Satyricon & Munch keskittyy pahaenteisten ja painostavien tunnelmien luomiseen. Suurimmassa osaa sävellystä rumpuja ei kuulla ja tyypillisten rock-instrumenttien lisäksi levy sisältää esimerkiksi analogisia syntikoita, selloja, pianoa ja lintujen ääniä.

Mielikuvien ja tunnelmien luomisessa levy onnistuu erinomaisesti, mutta Nine Inch Nailsin Ghosts I-IV:n (2008) tapaan sävellykselliset ideat jäävät vähän liikaa luonnostasolle.

Lisää luettavaa