Levyarvio: Vahva artisti, kovat takuumiehet – Anna Calvin Hunter on tunnemyrskyä parhaimmillaan

Anna Calvi
Hunter
Domino

Ensilevyllään Anna Calvi (2011) vaikutuksen tehnyt laulaja-kitaristi on ollut julkaisumielessä vaiti sitten cover-ep Strange Weatherin (2014), jonka parilla raidalla äänessä oli myös David Byrne.

Kolmannella albumillaan Anna Calvi on yhä PJ Harveyn ja St. Vincentin kaltaiset vahvat naiset mieleen tuova artisti, jolla on parhaimmillaan kyky pysäyttää niin laulajana kuin soittajanakin. Väkevästi itseään, sukupuolista identiteettiä ja seksuaalisuutta tutkiskelevalla Hunterilla Calvi on sekä näkijä että tekijä. Levyn kappaleet ovat painavana kumisevine rumpuineen pelin avaavasta As A Manistä lähtien tunnemyrskyisiä kokonaistaideteoksia, joiden briljeeraavissa laulutulkinnoissa kuuluu sekä Maria Callas -ihailu että Siouxsie Sioux ja Patti Smith. Kitaristina Calvi repii Telecasteristaan vaivatta niin vihlovia ja murskaavia kuin sovitukseltaan muita raitoja riisutumman Awayn tapauksessa hennompiakin sointuja. Swimming Pooliin ujuttuu ripaus David Lynchille ominaista aavemaisuutta.

Hunterin paikoin kolean ja painostavankin soinnin takuumiehinä ovat Nick Caven pitkäaikainen tuottaja Nick Launey, Portisheadin Adrian Utley ja vuosikymmeniä Caven The Bad Seedsissä viihtynyt Martyn P. Casey.