M. WARD: Hold Time

Arvio julkaistu Soundissa 3/2009.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Lukemattomien keskitietä reunustavia pientareita tallaavien ja etenkin alt.countryn edustajiksi lokeroitavien artistien levyiltä tutun Matt Wardin tuorein albumi on mainio yhdistelmä pientä ja suurta. Pientä Hold Timella on ennen muuta biisien vähäeleinen toteutus ja suurta lukuisten raitojen melodinen kauneus.

Arvio

M. WARD
Hold Time
4AD

Lukemattomien keskitietä reunustavia pientareita tallaavien ja etenkin alt.countryn edustajiksi lokeroitavien artistien levyiltä tutun Matt Wardin tuorein albumi on mainio yhdistelmä pientä ja suurta. Pientä Hold Timella on ennen muuta biisien vähäeleinen toteutus ja suurta lukuisten raitojen melodinen kauneus.

Hetkittäin etenkin The Magnetic Fieldsinä ansioituneen Stephin Merrittin mieleen tuova M. Ward saa apua muiden muassa Grandaddyn Jason Lytleltä, mikä paljastaa osaltaan missä levyllä mennään. Levynsä tunnelmissa M. Ward liikkuu suvereenisti Never Had Nobody Like Youn garyglitterisestä glamrockpoljennosta Jailbirdin hillittyihin syntsamattoihin ja Buddy Hollyn Rave Onin hidastamiseen She & Him -duokumppaninsa Zooey Deschanelin kanssa.

To Save Me -biisin kruunaa häivähdys Roy Woodin Wizzardin kautta juontuvaa spectoriaanisuutta ja One Hundred Million Years omaa yhden viime aikojen kauneimmista kantrimelodioista. Fisher Of Men muistuttaa kuinka Matt Wardin isä sai poikansa innostumaan Johnny Cashistä. Don Gibsonin Oh Lonesome Me -klassikon Ward hidastaa Holly-coverin tapaan radikaalisti Lucinda Williamsin tuodessa tulkintaan solistista lisäväriä.

Outro päättää läpeensä hienon levyn häikäisevän romanttisena instrumentaalina.

Lisää luettavaa