MANSUN: Kleptomania

Arvio julkaistu Soundissa 10/2004.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Kolme erilaista albumia julkaissut Mansun ei ollut tavallinen bändi. Se heitti koko Taxlo$$-singlensä videobudjetin ruuhka-aikana Liverpool Streetin metroasemalle ja kuvasi setelien perässä ryntäileviä työmatkalaisia. Samanlainen nurinkurinen logiikkaa leimaa yhtyeen koko levytysuraa.

Arvio

MANSUN
Kleptomania
Parlophone

Kolme erilaista albumia julkaissut Mansun ei ollut tavallinen bändi. Se heitti koko Taxlo$$-singlensä videobudjetin ruuhka-aikana Liverpool Streetin metroasemalle ja kuvasi setelien perässä ryntäileviä työmatkalaisia. Samanlainen nurinkurinen logiikkaa leimaa yhtyeen koko levytysuraa.

Mansunin albumidebyytin (Attack Of The Grey Lantern, 1997) kohtalokasta laajakangaspoppia seurasi änkyrä progelevy (Six, 1998), jonka materiaali leikeltiin noin 30 kappaleen aihioista ja josta yhtyeen laulaja ja tärkein lauluntekijä Paul Draper ylpeänä julisti, että sillä ei ole ainuttakaan kertosäettä. Seuraavaksi Mansun päätti kosiskella yleisöä helpolla ja kevyellä glam-kiekolla (Little Kix, 2000), mutta unohti kirjoittaa parin instant-hitin ympärille edes säälliset puitteet.

Kleptomaniaksi nimettyä neljättä albumiaan Mansun ei koskaan saanut valmiiksi. Aikansa yritettyään yhtye hajosi. 3000 fanin allekirjoitettua vetoomuksen materiaalin julkaisemisen puolesta levy-yhtiö otti yhteyttä Draperiin ja houkutteli hänet kokoamaan keskeneräisistä äänityksistä jonkinlaisen "director's cutin". Kyseinen yhdentoista kappaleen nippu onkin tämän laatikon keskeinen houkutin.

Saatesanoissaan Paul Draper puhuu kuin puolustellen Kleptomania-albumille aiottujen kappaleiden monista versioista, vaihtoehtoisista kertosäkeistä, viimeistelemättömistä lauluosuuksista ja soittovirheistä. Se ei olisi tarpeen, sillä raakamateriaalin sisällä piileskelee ryhdikäs ja kaunis, yllättävänkin normaali rocklevy. Valitettavasti sen kokoava johtoajatus ja siihen tarvittava inspiraatio – ilmeisesti myös ihmissuhteet – olivat ehtineet pilaantua.

Moitteetta toteutetun lootan toinen levy täyttyy albumien ulkopuolisten singlejen ja niiden bonusraitojen parhaimmistosta: hämmentävän hienosta rykelmästä eeppisiä kertosäkeitä, Dominic Chadin kitaraspiraaleja ja hieman hahmottumatonta kunnianhimoa. Kolmas levy on omistettu harvinaisuuksille, demoille ja julkaisemattomille raidoille. Niistä erityisen vaikutuksen tekevät I Can Only Disappoint U -hitin herttainen kotiäänitys sekä Taxlo$$in tulikuuma live-versio. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa