MARY J. BLIGE: Mary

Arvio julkaistu Soundissa 10/1999.
Kirjoittanut: Alex Nieminen.
Hiphop-soulin kuningattareksi itsensä uransa alkuvaiheessa nimittänyt Mary J. Blige on kahdella viime albumillaan ottanut suunnan kohti soulin ostavaa valtavirtaa ja, ikävä kyllä, unohtanut matkalla osan alkuperäisestä särmästään. Toiselta kantilta katsottuna Mary on artistina kehittynyt ja aikuistunut.

Arvio

MARY J. BLIGE
Mary
MCA

Hiphop-soulin kuningattareksi itsensä uransa alkuvaiheessa nimittänyt Mary J. Blige on kahdella viime albumillaan ottanut suunnan kohti soulin ostavaa valtavirtaa ja, ikävä kyllä, unohtanut matkalla osan alkuperäisestä särmästään. Toiselta kantilta katsottuna Mary on artistina kehittynyt ja aikuistunut. Inspiraation lähteen vaihtuminen ghetosta Gucciin on kuitenkin välillä piinallisen ilmeistä.
Parhaimmillaan uusi Mary -albumi on hyvää aikuisten viihdemusiikkia. George Michael -duetto Asistä lähtevä kolmen biisin putki (As, Time ja Memories) levyn keskivaiheilla edustaa levyn tätä puolta. Toisaalta mukana on paljon tylsää peruskamaa, joka ei varsinaisesti ole huonoa, mutta josta ei jää kuulijalle mitään käteenkaan. Tyyppiesimerkki tällaisesta on hittitehtailija Diane Warrenin käsialaa oleva ja Eric Claptonin kitarallaan koskettama We Are The World -mukaelma Give Me You.
Mary on omassa kategoriassaan hyvä, joskaan ei poikkeuksellinen levy.

Lisää luettavaa