MEW: Mew. And The Glass Handed Kites

Arvio julkaistu Soundissa 09/2005.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
En täysin lämmennyt tanskalaisen Mew'n läpimurtolevylle Frengers, vaikka se sisälsi yhden julkaisuvuotensa hienoimmista kappaleista (Snow Brigade). Osansa varmasti oli sillä, ettei bändi vielä tuolloin ollut valinnut linjaansa vaihtoehtoisen rockin kartalla. Nyt siitä ei ole enää pelkoa.

Arvio

MEW
And The Glass Handed Kites
Sony BMG

En täysin lämmennyt tanskalaisen Mew’n läpimurtolevylle Frengers, vaikka se sisälsi yhden julkaisuvuotensa hienoimmista kappaleista (Snow Brigade). Osansa varmasti oli sillä, ettei bändi vielä tuolloin ollut valinnut linjaansa vaihtoehtoisen rockin kartalla. Nyt siitä ei ole enää pelkoa.

Mew on uutukaisellaan laittanut todella ison pyörän pyörimään – turbo-ah-detut kitarat, viiltävän synteettiset soundit ja mahtipontiset sovitukset ovat nousseet Mew. And The Glass Handed Kites -levyn myötä aivan uuteen potenssiin. Oikeastaan ainoa nykypäivän nimi, johon Mew’n vertaaminen on enää perusteltua, on Muse. Yhtyeet tarpovat samaa polkua pelottavan monessa kohtaa, eivät vähiten läpinäkyvien proge-vaikuteidensa kanssa. Levyn linjaa koomisen hyvin tukevat kappaleiden nimet – Circuitry Of The Wolf, The Zoo-keeper’s Boy, Saviours Of Jazz Ballet (Fear Me, December) – muistuttavat, että hetkittäisestä popahtavuudestaan huolimatta Mew ei ole mikään koko kansan suosikki.

Todistajanlausunnot kertovat hyvää Mew’n keikkakunnosta ja jollain tasolla sen voi tältäkin levyltä aistia. Bändin draivia ja tunteen paloa on kyynikonkin vaikea vastustaa. Ja vaikkei Mew’n ilosanomalle antautuisikaan, on sen aloittamalle missiolle vähintäänkin nostettava hattua. Harvan yhtyeen tekemisistä loistaa Mew’n kaltainen intohimo. 

Lisää luettavaa