MY DYING BRIDE: Songs Of Darkness, Words Of Light

Arvio julkaistu Soundissa 02/2004.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Jos tunnelmametallista etsii edes ripauksen verran sankarimeininkiä tai uljaita ritaritarinoita, My Dying Bride ei kuulu valikoimiin. Engelsmannien ryhmä on yhtye, joka tekee ahdistuksesta ja tuskasta taidetta.

Arvio

MY DYING BRIDE
Songs Of Darkness, Words Of Light
Peaceville

Jos tunnelmametallista etsii edes ripauksen verran sankarimeininkiä tai uljaita ritaritarinoita, My Dying Bride ei kuulu valikoimiin. Engelsmannien ryhmä on yhtye, joka tekee ahdistuksesta ja tuskasta taidetta. Songs Of Darkness, Words Of Light on jälleen kerran juuri sellainen levy, joka kaivetaan esille, kun synkät ajatukset syöksyvät pyörremyrskyn kainalossa kohti maan povea, eikä usvan peittämän niityn halki kulkevan polun päätä näy.

My Dying Bride onnistuu maalailemaan musiikillaan maisemia, jotka saavat mielikuvituksen piirtämään niistä konkreettisia kuvia. Yhtyeen kahdeksannessa studiolevyssä on paljon elokuvallista otetta, vaikka teemalevyksi sitä ei ole tarkoitettu. Yhtyeen synnyttämä kokonaisuus muodostaa ennen kaikkea musiikillisen jatkumon. Sävelmaalailun lomassa yhtye järjestää hermoja raastavaa herättelyä death-vaikutteillaan, ja välillä bändi rauhoittelee lähes ambient-vivahteisilla pop-melodioilla. Mutta kaunista saati rauhoittavaa se ei ole, ei missään vaiheessa.

Songs Of Darkness, Words Of Light on pullollaan salakavalia melodioita ja sointurakenteita, aivan kuin yhtye haluaisi suistaa muutkin kuin itsensä järjiltään. My Dying Briden ahdistuksessa on kuitenkin paljon rakentavia piirteitä. Levy on varmasti jäsenilleen puhdistautumisriitti, mutta sitä se voi olla myös niille, jotka rohkenevat antaa yhtyeen täyttää mielensä perimmäisimmätkin sopukat myrkynvihreillä melodioilla.