Keikalla Niemisen ja Litmasen rock-poljentoisen urku-jazzin voi kuvitella istuvan tunnelmaan kuin tunnelmaan mitä parhaimmiten. kotisohvalla levyä kuunnellessa olosuhteita ei saa millään optimoitua niin, että duon sinänsä valloittava groove tempaisisi mukisematta matkaansa.
60- ja 70-lukujen suomalaisen viihteen ystäville debyyttialbumin seikkailujen jatko-osa on suorastaan hattaraa taivaalta. Kaksikko tavoittaa musiikillaan sen suuren murroksen, kun karvalakkikulttuuri ja pikkuhiljaa kuvaan astunut länsimainen kansainvälistyminen tavoittivat toisensa. Niinpä Niemisen & Litmasen kakkoslevy onkin kuin miehille varmasti tuttu Vodkaa, Komisario Palmu -elokuva: tapahtumat ovat hellyyttävällä tavalla vauhdikkaan vaarallisia. Myös yhtyeen musiikki on juuri ja juuri siirtynyt mustavalkoajasta väreihin.
Lupsakkaa tunnelmointia ja hauskoja biisinnimiä riittää, mutta kuten alkuperäisilläkin Hammond-levyillä, mitään ikimuistoista ei tapahdu, vaikka The Last Time taipuu humpaksi ja Tukankhamon venyy Larry & The Lefthanded -tyyppisiin fiiliksiin.
