Voimakaksikko Nieminen & Litmanen seikkailee kolmannella pitkäsoitollaan odotetun monipuolisesti ja hauskasti. Urut ja rummut groovaavat tyylilajista toiseen niin suvereenisti, että levyn kolme lauluraitaa pikemminkin rikkovat kuin tukevat muutoin harmonista kokonaisuutta.
Thirdin svengimatka starttaa Tamla Motownin 1960-luvun kulta-ajoista muistuttaen. Tango Fleminginkadulla huokuu lähes Ruotsin-laivojen ravintolabändien tyyliin lorisevista uruistaan huolimatta pariisilaistakin tunnelmaa. Läksin minä kesäyönä diskoon ja Kallio rocksteady ovat juuri sitä mitä lupaavat. Alamo Twist olisi voinut syntyä Laika & The Cosmonautsinkin toimesta ja Frederico’s Swing on Thirdin parasta jazzia.
Nieminen & Litmasen laulusolistivieraista Yrjänä Sauros on Aina melkein heti -kappaleella hillitön itsensä. Albumin selkein kauneusvirhe on Palefacen Vaalirahakynytys, jonka “nokkelasti” sanailtu protesti hyytyy tylsäksi kertakäyttövitsiksi. Jonna Tervomaan tulkinta Lasse Mårtensonin sävellyksestä Marraskuu sitä vastoin on kaikin puolin onnistunut ja kunnioittava. Toivoa sopii, että Mårtenson ei enää toistamiseen viitsi heittäytyä niin pikkusieluiseksi kuin pahoittaessaan mielensä erinomaisesta tribuuttilevystään Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa (2006).
