NIEMINEN & LITMANEN: Nieminen & Litmanen

Arvio julkaistu Soundissa 05/2004.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Mitä popmusiikkiin tulee, huonommastakin suunnasta voisi vaikutteita ottaa kuin Suomenlahden takaa.

Arvio

NIEMINEN & LITMANEN
Nieminen & Litmanen
Grandpop

Mitä popmusiikkiin tulee, huonommastakin suunnasta voisi vaikutteita ottaa kuin Suomenlahden takaa. Tämän ovat huomanneet myös Knucklebone Oscarin bändin alunperin yhteen saattamat ja sittemmin lähinnä The Hypnomenistä tutut Sami Nieminen ja Juha Litmanen, jotka ovat mallanneet urku/rumpu-duonsa suoraan ruotsalaisen Hansson & Karlsonin muottiin. Syksyllä 2001 ensiesiintymisensä vetänyt tehokaksikko on nyt saanut valmiiksi debyyttialbuminsa.

Vaan eipä kerrassaan aseistariisuva Nieminen & Litmanen vailla kotimaisia esikuviakaan ole: jäljet johtavat alenevassa polvessa ensin The JP'sin hikiseen tykitykseen, sitten Olli Ahvenlahden 1970-luvun levyklassikoiden sofistikoituneeseen jazzfunkkiin ja lopulta jopa Erkki Ertaman umpiviihteelliseen saunasouliin. Näille juurille kumarretaan paitsi sävelmissä, myös yhden raidan nimessä. Instrumentalisteilla on tunnetusti toisinaan paha taipumus johdattaa kuulijansa biisien otsikoilla johonkin suuntaan, ja niin tekee takuuvarmasti Leo Jokela (bailaa Kalastajatorpan pyöreässä salissa vuonna 1969).

Erityisen mukavaa on myös, että NieminenkiemuraLitmanen pysyy tällä studiolivellään pääosin uskollisena karsitulle ilmaisulleen: vierailla käy vain Thereminiä soittava Miikka Paatelainen sekä kitaraa vetävä Lasse Kurki. 

Lisää luettavaa