THE OFFSPRING: Americana

Arvio julkaistu Soundissa 12/1998.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Offspringin uran zeniitiksi tulee jäämään neljän vuoden takaisen Smashin ja sen hittibiisi Come Out And Playn jättimenestys. Viime vuonna ilmestynyt Ixnay On The Hombre oli sinänsä kelvollinen jatko-osa ja samaa voi sanoa myös Americanasta.

Arvio

THE OFFSPRING
Americana
Columbia

Offspringin uran zeniitiksi tulee jäämään neljän vuoden takaisen Smashin ja sen hittibiisi Come Out And Playn jättimenestys. Viime vuonna ilmestynyt Ixnay On The Hombre oli sinänsä kelvollinen jatko-osa ja samaa voi sanoa myös Americanasta. Americana kuvaa samaa maata kuin Bruce Springsteenin kaltaiset perusarvojen kunnioittajat, mutta Offspringin kotimaan katsaus on olennaisesti vääristyneempi ja kierolla tavalla humoristisempi. Eli todennököisesti myös todempi.
Americana on Offspringille tyypillistä punkpoppista paahtoa. Biisit vedetään läpi kovaa ja mieluiten nopeasti. Liike on vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä. Mitään suuria yllätyksiä Americana ei tarjoa, mutta sitäkin enemmän riittävän hyviä ralleja.
Pretty Fly (For A White Guy)lla Offspring sämplää Def Leppardin Rock Of Agesiä ja The Kids Aren’t Alright puhuu aikojen kovenemisesta sitten The Whon mod-aikojen. Levynsä ainoaksi coveriksi bändi on jostain perverssistä syystä valinnut Morris Albertin nyyhkyballadin Feelings, joka punkitetaan vokalisti Dexter Hollandin korjaamalla, alkuperäistä negatiivisemmalla tekstillä. Why Don’t Get A Job? on Offspringin asteikolla likimain kalypsoa ja virallinen päätösraita Pay The Man on hämyilevine alkuineen täyttä anti-punkia. Americanan piiloraidaksi Offspring on säästänyt palan aitoa mariachia.
Americanalla Offspring etsii pienin askelin musiikkiinsa uusia elementtejä kadottamatta silti alkuperäistä punk-luonnettaan.

Lisää luettavaa