Arvio: Black Lung ottaa askeleen ammattimaisempaan, joskin samalla standardinomaisempaan suuntaan

Vaikka Maryland-skenen veteraanien ote on suvereeni niin soiton kuin sovitustenkin puolesta, Forever Beyondista ei jää kovin paljon käteen.

Arvio: Schattenmannin punkhenkisen evokatiivisen piruilun parissa on helppoa viihtyä

Nelikko pysyy viidennellä albumillaan tutuilla raiteilla.

Arvio: Kapinallista kolketta – Mandy, Indianan informaatiotulva on tauotonta ja kaikkea muuta kuin sovittelevaa

Industriaaliset rytmit, kirskunnat ja ääninaarmut ovat kuitenkin helposti omaksuttavia.

Arvio: Kuumaa pelaa varman päälle – Potentiaaliinsa nähden Valoa varten on kumman laiska albumi

Kuumaa-fanit olisivat varmasti valmiita heittäytymään paljon kirjavampienkin kappaleiden armoille.

Arvio: Mgk juhlisti Tickets to My Downfall -levyään överiksi paisutetulla versiolla, joka aiheuttaa lähinnä päänsisäistä jomotusta

All Access lisää kokonaisuuteen kuusi ihan menevää kappaletta, jotka eivät tuo kokonaisuuteen mitään olennaista lisää.

Arvio: Converge ei ole lähtenyt laajentamaan soonista työkalupakkiaan – Love Is Not Enough nojaa vanhaan tuttuun kaavaan hyvässä ja pahassa

Bändin terä ei ole missään nimessä ruostunut, joskaan rauta ei ole muuttunut totuttua iskevämmäksikään.

Arvio: Vomitoryn kovassa ajossa ei pelkääjänpaikalla tule tylsää – In Death Throes on napakka ja monipuolinen paketti kuoloa

Kokonaisuuden kuuntelee helposti vaikka useamman kerran putkeen. Tietyn mielentilan moinen eittämättä vaatii, mutta nykymaailman ulosteissa kelluessa sellainen toki löytyy.

Arvio: Raikas, dynaaminen ja oivaltava Cruel World vahvistaa Holly Humberstonen asemaa nousevana indiepoptähtenä

Englantilaisen Holly Humberstonen toinen studioalbumi herättää kysymyksen, miksei artistia tunneta jo laajemmin.

Arvio: Tuttua poljentoa ja suloisia sanoituksia – Mumford & Sonsin kuudennen albumin tarinat kumpuavat syvästä itsetutkiskelusta ja rakkaudesta puolisoon tai jälkeläiseen

Prizefighterin kappaleet eivät kuitenkaan ole liian siirappisia.

Arvio: Pirteän luomusti toteutettu Ristiriita lupaa Kukkatalon tulevaisuudelle hyvää

Kukkatalo onnistuu indien, funkin ja räpin sekoittelemisessa raikkaalla ja omaleimaisella tavalla.

Arvio: Liisa Akimofin lempeästi kujeileva ääni luo turvallisen olotilan – Miten asiat oikeesti on? -levyn kappaleissa on runsaasti absurdiutta ja huumoria

Diskoisa poljento ja kauniit melodiat kietoutuvat arjen totuuksiin.

Arvio: Joe Bonamassan ja nimekkäiden ystävien kunnianosoitus blueslegenda B. B. Kingille on hatunnoston arvoinen niin konseptin kuin toteutuksen puolesta

Blues Summit 100 on paitsi hieno tapa kunnioittaa Kingin muistoa, se myös edistää genren jatkuvuutta tuomalla perinteisen bluesin kuuntelijoiden tietoisuuteen mainioita nuorempia soittajia.