PEER GÜNT: No Piercing, No Tattoo

PEER GÜNT
No Piercing, No Tattoo
Ranch

Suomen rockhistoriasta löytyy muutamia todella kovia voimatrioja. Jos Hurriganes sekä Royals kisasivat tällä saralla 1970-luvun herruudesta ja Kingston Wall omisti 1990-luvun, elettiin 1980-lukua vahvasti Peer Güntin hallinnassa.

Kouvolan kolmisylinteristä rytmikonetta ei koskaan varsinaisesti kuopattu, mutta aktiivikauden loppuajat vaikuttivat vähän siltä, että viimeiset kunnon jyrähdykset oli jo jyrähdelty: vuoden 1994 Smalltown Maniacs -albumi ei sisältänyt mitään kuolematonta, eikä keikoillakaan tuntunut enää olevan sitä samaa villiä heittäytymisen iloa kuin silloin joskus. Eli noin kymmenen vuotta aikaisemmin.

1990-luvun lopulla alkoi veri kuitenkin jälleen – syystä tai toisesta – kiertää kunnolla kitaristi/laulaja T. Nikin, basisti Tsöötz Kettulan sekä rumpali Twist Twist Erkinharjun suonissa. Päätös ryhtyä soittamaan selkeästi "greatest hits" -painotteisia keikkoja sai sekä Timon että Teijot terästäytymään. Ja sitä kautta innostui entisestään myös yleisö. Tästä taas seurasi loogisesti, että ei kestänyt kauan, kun yhtyeeltä käytiin tivaamaan uutta materiaalia. Näin jälkiviisaana – toisin sanoen comeback-levyn kuulleena – voi todeta, että onneksi huutoon päätettiin vastata.

Vuosituhannen vaihteen paikkeilla alettiin siellä täällä supista Nikin ryhtyneen taas tekemään biisejä. Vuodesta 1982 samalla kokoonpanolla esiintyneelle orkesterille tuntuikin olevan edelleen selvä tilaus myös uuden musiikin tuottajana, sillä nostalgisoijien ohella keikoilla näkyi ryhmää, joka oli varttunut täysi-ikäiseksi vasta muutaman edellisvuoden aikana.

Tähän taustaan peilattuna tuntuu erittäin mukavalta todeta, miten täysipainoinen paketti Peer Güntin seitsemäs studiolevy on. No Piercing, No Tattoo sisältää materiaalia, joka on suurin piirtein samantasoista kuin vuoden 1987 albumille Good Girls Don't tai kahden ensimmäisen albumin välissä ilmestyneelle Through The Wall -ep:lle tallennettu musiikki.

Eikä sillä, harva kai olettikaan yhtyeen yltävän Peer Güntin (1985) tai Backseatin (1986) kaltaisten herkkupalojensa tasolle. Mutta jo No Piercing, No Tattoon räjähtävä ykköslohkaisu Backdoor Men, vauhkot sisarukset Wash Me InThe Rain ja Scarecrow Shoes sekä levyn paketoiva akustinen Wanna Shake Your Boomboom pitävät huolen siitä, että 1970-luvun jytään, vielä vanhempaan boogieen ja punkrockin energiaan pohjaava klassinen PG-soundi tulee päivitetyksi 2000-luvulle tyylikkäästi.

Tuhannet keikat ovat hioneet yhteensoiton korkealle tasolle, ja kuten aina ennenkin, yksilösuoritusten tasolla show'n varastaa Twist Twist Erkinharju. Miehen hellittämätön rumputyö on ennallaan, ja mikä parasta, kuulostaa edelleen yhtä pakottamattoman rennolta kuin 20 vuotta sitten. Soundin vuotuinen lukijaäänestys kertoo omalla tavallaan tämän suomalaisen rockrummutuksen ensimmäisen todellisen superstaran suosiosta: ensimmäisen kerran mukaan vuonna 1986 äänestetty rumpali on keskiarvon kautta mitattuna pysynyt koko uransa kymmenen arvostetuimman muusikon joukossa. Tähän ei eläin pysty.

Mitä paikallisten englanninkielisten kansansuosikkien comeback-levyihin yleensä ottaen tulee, Peer Günt onnistuu No Piercing, No Tattoon myötä paremmin kuin esimerkiksi Hanoi Rocks, Wigwam tai Hurriganes.