PLACEBO: Without You I´m Nothing

PLACEBO
Without You I´m Nothing
Hut

Placebon englantilainen rumpali Steve Hewitt on hetero, ruotsalainen basisti Stefan Olsdal tietenkin homo ja Luxemburgissa nuoruutensa viettänyt kitaristi-laulaja Brian Molko naiselta näyttävä kaikkiruokainen. Yhtyeen ensimmäisen levyn kireä pop-musiikki soundasi yllättävän tuoreelta, mutta bändin toinen albumi on pelkkä joulukuusenkoriste. Fiilikseltään Without You I´m Nothing on kuin suurta suosiota seuraava krapulalevy, joka ei pysty artikuloimaan ahdistuksen syitä, ei seurauksia. Albumin anti on helppo kiteyttää kahteen sanaan: rasittavaa narinaa. Molkon tekstit vilisevät edelleen viitteitä seksiin ja huumeisiin. Placebon soundi on niukka ja tiukka, mutta muuten materiaali on ällistyttävän hampaatonta. Levyllä ei ole yhtään mitään, jota The Cure, Joy Division, Smashing Pumpkins tai joku muu ei olisi tehnyt jo paljon paremmin. Tämän levyn perusteella Placebo on vain pilakuva omasta itsestään, karikatyyri levylle kaikki suuntaviivat antaneista ainutlaatuisemmista artisteista. Without You I´m Nothing on mitä oivallisin valinta kaikille niille, jotka tahtovat kuunnella ”rankkaa musaa”, mutta jotka eivät uskalla edes kävellä päin punaisia valoja.