Myönnetään. Kuulun siihen väestönosaan maailmassa, jolle Brian Molkon vaikertava, vahvasti pintaan miksattu lauluääni on aiheuttanut sen, että Placebo on jäänyt muutamia yksittäisiä valonpilkahduksia lukuun ottamatta etäiseksi tuttavuudeksi.
Molkon johtaman trion seitsemäs levy Loud Like Love on kaksijakoinen kokonaisuus. Osa lauluista toimii jopa hämmentävän hyvin. Ennakkomaistiaisena julkaistu Too Many Friends osoittautuu muutaman kuuntelun jälkeen väkevästi rullaavan kertosäkeen siivittämäksi mainioksi popkappaleeksi. Placebon parhaiden biisien joukkoon kuuluva Exit Wounds sekä levyn päättävä koskettava alkoholismikuvaus Bosco ovat albumin parhaita hetkiä ensisinglen ohella.
Myös kaksi muuta kappaletta erottuu tasapaksusta laulukatraasta. Levyn nimikappale on vauhdikkaassa tarttuvuudessaan kuin luotu areenakeikkojen aloituskappaleeksi. Begin The End on puolestaan selkeä mielikuva siitä, miltä Coldplayn ja U2:n risteytys kuulostaisi Brian Molkon johtamana.
Muilta osin Loud Like Loven kappalemateriaali on latteaa ja albumin heikommalla osiolla Molkon maneerit ärsyttävät entiseen tapaan. Huippuhetket nostavat albumin kuitenkin positiiviseksi yllätykseksi.
