Endstandin lopetettua Suomen hardcore-piireissä on ollut tilausta melodiselle mutta vihaiselle hardcorepunkille. Hyvällä tavalla yksinkertaiselle ja perusasiat muistavalle kaahaukselle, josta löytyy harkittua kaasujalan käyttöä, halua sanoa asiat äkäisesti ja mielellään myös sellaisella antaumuksella, että se tuntuu aivojen lisäksi myös jäsenissä.
Presley Bastardsin esikoisalbumi End Of Time (2005) oli erittäin lupaava joskaan positiivinen mielikuva ei pakottanut tarttumaan levyyn monta kertaa ilmestymisen jälkeen. Lifelinesin kohdalla tietää jo nyt, että siihen on helppo palata uudelleen ja uudelleen. On A Solid Rockin hajoamisen jälkeen näin särmikästä ja tunteellista hardcorepunkia ei ole liikaa Suomessa tullut vastaan. Suomalaiset verrokit selittyvät jo sillä, että kitaristi Juho on soittanut Endstandissa sen loppuaikoina ja On A Solid Rock ponnisti aikoinaan samoista keskisuomalaisista ympyröistä Elvari-vainaan äpäräpoikien kanssa.
Lifelinesilla toimii kiitettävästi kaikki. Antti Malisen järkähtämätön kivijalkasoundi, solisti Masan ignitemaisen polveileviin laulumelodioihin lujasti tarraava tulkinta ja ennen kaikkea takuuvarmat yleisönhuudatusanthemit, joista erityisesti Nameless & Facelessista saa olla ylpeä.