RINNERADIO: Lumix

Arvio julkaistu Soundissa 04/2003.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Se, että kokeileva RinneRadio ei nykyään kuulosta juurikaan järisyttävältä, tuntuu jotakuinkin hämmästyttävältä Tapani Rinteen villejä ekskursioita ajatellen. Kymmenen vuotta sitten oli toisin.

Arvio

RINNERADIO
Lumix
Rockadillo

Se, että kokeileva RinneRadio ei nykyään kuulosta juurikaan järisyttävältä, tuntuu jotakuinkin hämmästyttävältä Tapani Rinteen villejä ekskursioita ajatellen. Kymmenen vuotta sitten oli toisin. Silloin RinneRadio teki musiikkia, jota pidettiin vaikuttavana ja kekseliäänä, kansainvälisestikin peräti ainutlaatuisena ja kummallisena.

15 vuodessa tapahtuu paljon, ja on ehditty puhaltaa vaikka minkälaisen musiikin päälle. On luotu fuusiota, ja kovin ihastuneita ollaan joka ainut kerta, kun keksitään jälleen puhaltaa breikkien päälle, äänittää DJ:n kanssa tai käyttää niitä mystisiä "koneita". Tapani Rinteelle tässä ei ole enää vuosiin ollut mitään uutta, ja hän tietää sen varmasti itsekin, vanhana tekijänä.

Tässä kontekstissa Lumix, uudelleensyntyneen RinneRadion uusi lp, on jotain minulle täysin käsittämätöntä, hämmentävän vesitettyä. RinneRadio tuottaa tanssimusiikkia, ja sen yhteydessä puhutaan edelleen sivulauseessa jazzista, koska Rinne puhaltaa – kuolleiden, halpojen groovejen päälle. Sieluttomasti tuotettu Lumix on hyvin hengetöntä tamppausta; se on soinniltaan valju ja välityön oloinen, kenties valikoituun makuun.

Luulisin, että Helsinki Northeast, jolla vierailee Killer-yhtyeen Siiri, tullaan kuulemaan kokoelmalla jos toisellakin. Sinne se sopii, muun päiväntavaran joukkoon. 

Lisää luettavaa