RINNERADIO: B

Arvio julkaistu Soundissa 08/1999.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Kun Tapani Rinne Soundissa 10/98 mainion G:n ilmestyttyä ennusteli yhtyeensä seuraavaksi kenties laittavan ulos "jonkinlaisen pfft-tyylisen friikkailujutun", hän tuskin aavisti reilun kymmenen vuoden aikana luomansa materiaalin kirvoittavan maamme remiksaajakaartista näin monipolvista kiekkoa.

Arvio

RINNERADIO
B
Rockadillo

Kun Tapani Rinne Soundissa 10/98 mainion G:n ilmestyttyä ennusteli yhtyeensä seuraavaksi kenties laittavan ulos "jonkinlaisen pfft-tyylisen friikkailujutun", hän tuskin aavisti reilun kymmenen vuoden aikana luomansa materiaalin kirvoittavan maamme remiksaajakaartista näin monipolvista kiekkoa. B poikkeaa RinneRadion joka ainoalla albumilla onnistuen osin kertakaikkisen loistavasti, mutta vetämällä myös muutaman virallisen ns. "mahalankun".
B:n huippuhetket sijoittuvat repäisevään alkuun ja liki klimaktiseen loppuun. Liikkeelle ampaistaan Brothomstatesin karunhienolla uudelleentulkinnalla Pole Starista. Sitä seuraa kvartetiksi maaliskuussa paisuneen RinneRadion oma hulvaton Nooga, jolla porukan uusin jäsen Zarkus Bousse loistaa niin ksylofonin kuin särökitarankin käsittelijänä. Alkusoitto huipentuu Konepajan drum n' bass-pitoiseen Blue In Purpleen. Remix-galoren päättää Op:l Bastardsin lo-fi reggae-luenta Walkista sekä JS 16:n kerrassaan kraftwerkiaaninen Aromaa.
Levyn neljästätoista raidasta varsinaisia ohilaukauksia ovat vain Miikka Karin Tapi, JS 16:n Kuvala ja Jori Hulkkosen Juju.

Lisää luettavaa