RINNERADIO: StaRRk

RINNERADIO
StaRRk
Rockadillo

Tapani Rinne on viime vuosina alkanut pienen tauon jälkeen kiinnostaa. Hän teki hienon ja meditatiivisen levyn Teho Majamäen kanssa Intian luolissa ja viimeisimmällä Wimme Saari -levyllä miehen työskentely oli äärimmäisen hienoa. Nyt vuorossa on RinneRadio.

Rinne on kuin oman elämänsä Mark E. Smith, eli periaatteessa samaa tuttua juttua lähdetään tekemään, mutta bändi on pistetty remonttiin. RinneRadion tapauksessa se tarkoittaa, että konehuoneeseen on palkattu uusi mies. Muffler, eli Konsta Mikkonen, oli hieno valinta.

Levyn aloittava Black Pink liikkuu bändille tutuissa ambient-maisemissa, mutta siinäkin muutokset kuuluvat uutena tekstuurina. Rajavaaran kohdalla meinasin jo pudota tuoliltani. Muriseva basso, hälyäänet ja hidas, mutta hakkaava komppi vievät mielen tukevasti brostep-maisemiin. Droppi ei ole perinteistä laatua tosin, vaan täydellinen hiljaisuus, jonka täyttää lähes pohjoisafrikkalaisella intensiteetillä Pekka Kuusiston viulusta lähtevä valitus.

Rinne itse pitäytyy matalamman rekisterin torvissa, joita hän on mielestäni aina soittanut huomattavasti hienommalla otteella kuin sopraanoa. Varsinkin klarinetti kuulostaa upealta.