RINNERADIO: Pan

RinneRadio on operoinut suomalaismusiikin kentällä jo niin pitkään, että orkesterin soinnin tunnistaa varmasti kuka tahansa asialle vähemmänkään vihkiytynyt. Kun bändin primusmoottori Tapani Rinteen kaihoisasti soiva saksofoni esittää fragmentoituja kysymysmelodioita hypnoottisen biitin päälle, kuulostaa lopputulos tutulta, ja tällä kertaa vähän turhankin turvalliselta RinneRadiolta.

Heti Panin alkutahdeista lähtien käy selväksi, että RinneRadion muutokset ovat lähinnä kokoonpanollisia, eivät musiikillisia. Jo ties kuinka pitkään triomuodossa toiminut kollektiivi pitää sisällään Rinteen ohella perkussionisti Juusonikin sekä samplereita ynnä muita sähkökalusteita käsittelevän Verneri Lumin. Lisäväriä levylle tuovat vierailevat perkussionistit Teho Majamäki ja Abdissa Assefa sekä ennen kaikkea viulisti Pekka Kuusisto, jonka rooli Panilla on merkittävä. Helmin ja Harvesterin raastavat jousikollaasit ovatkin levyn yksiä murhaavimpia hetkiä.

Pania kuunnellessa hiipii kuitenkin mieleen ajatus, että tätä samaa on kuultu jo aiemmin. Vuonna 1996 julkaistulta Rokilta uutuudelle lainattu Aromaa kumoaa mahdollisuudet deja vusta ja Panin muutkin kappaleet soivat kiusallisen samankaltaisina takavuosien materiaaliin verratessa. Bändin tyyli on erehtymätön, sävellyksiin jää vain valitettavasti kaipaamaan tällä kertaa enemmän varianttia.

Pan ei silti suinkaan ole mitenkään poikkeuksellisen huono levy; RinneRadio on vain aina ollut niin persoonallinen kanava, ettei sen toivoisi jämähtävän soittolistojen kirouksiin.