RUBIK: People Go Missing

Joskus kakarana leikkasin lehdestä ohjeet, joiden avulla sain Rubikin kuution palaset käänneltyä takaisin alkuasentoon. Aluksi kyse oli orjallisesta mallin mukaan toimimisesta, myöhemmin mekaanisesta suorituksesta.

Hiukan alle puolituntisen People Go Missing -levyn perusteella Rubik pyristelee irti mallioppimisvaiheesta. Vaikka kappaleiden moniosaiset rakenteet ja mietitty toteutus eivät ole niitä tavanomaisimpia, levyltä välittyy oivallus ja into vain satunnaisesti. Useammin musiikki maistuu piirustuspöydällä tehdyltä – ei edistykselliseltä vaan kuivalta.

Toki levyllä on hyvääkin. Artturi Tairan poikamainen ääni soi omillaan Thom Yorken tuomasta maneerista huolimatta ja yhtyeen soitto ei hajoa sen vaihtaessa äkisti kirpeästä kepeydestä raskaampaan vyöryyn. Seuraava kokonaisuus onnistuu Rubikilta varmasti paremmin.