SARA: Kromi

Sara hioo kakkosalbumillaan vahvasti syntsaisen goottimetallinsa vakuuttavaan vireeseen. Kromi on massiivisine soundeineen ja tasavahvana kokonaisuutena kaikin puolin painavampi työ kuin bändin ensi-lp Narupatsaat. Omassa tummanpuhuvassa ilmaisussaan ja levyltään huokuvasta pimeydestä huolimatta Sara on löytänyt itsensä.

Kromi etenee jämerällä poljennolla heti Joy Division -henkisestä avausraidasta Väsyneen käden luoti lähtien. Tanssiin vyöryttää raskasta metallia ja itse Raskas pitää sisällään varsin hulppeaa riffailua. Aseet tarjoaa lisää tapporiffejä ja sellon vedot korostavat Kooman syvyyttä. Kromisade ahdistaa kuin Blade Runner -elokuvan pimeä ja urbaani maailma. Lyijynraskaat pilvet matavat niskassa ja pakottavat kumaraan.

Saraa ei tunnu vähääkään häiritsevän, että sen aikakone on juuttunut jonnekin kaukaiselle 80-luvulle. Ja miksi tarvitsisikaan, koska tämän päivän pirstaloituneessa rockissa ja joka suunnasta ylivilkkaiden kakaroiden lailla tauotta meuhkaavien, toinen toistaan naurettavampien hyppymetallibändien rinnalla Saran vanhahtava tyyli tuntuu suorastaan tuoreelta vaihtoehdolta. Saran soinnissa ja Jorma Korhosen epäsuomirockisessa laulussa ei ole sijaa hymylle saati naurulle, mutta Kromin biisien synkkä kauneus voi toimia yhtä lailla puhdistavasti.