Nu-metalista ponnistanut mutta jo pitkään ambient-maisemia kitaravetoiseen poppiin hedelmällisesti pölyttänyt yhtye on ollut vuosia aivan valtavirran tuntumassa. Vasta upea coverluenta Hectorin Yhtenä iltana -kappaleesta oli pitkään puurtaneen kokoonpanon ensimmäinen varsinainen hitti. Kaikesta huolimatta Solus on yllätys. Näin virtaviivaiselta elektropopilta Sara ei ole kuulostanut koskaan.
Solus koostuu kolmesta ep:stä, joita yhtye on hiljaksiin tiputellut digitaalisesti viime syksystä lähtien. Nyt kun trilogia on valmistunut, se julkaistaan kokonaisuudessaan myös fyysisessä muodossa.
Korostaakseen muodonmuutoksen totaalisuutta kärkeen on asetettu VDTA. Se kuulostaa yhtyeen mittapuulla järkyttävän naiivilta ihmissuhdetilitykseltä, jossa toista solvataan muiden muassa vitun kakaraksi. Joa Korhosen laulu on nostettu aivan pintaan ja tekstit artikuloidaan korostetun selkeästi – ero alkuaikojen kryptiseen muminaan on huikea.
Solus todistaa, että Sarasta on täysveriseksi popyhtyeeksi, vaikka soundit ovatkin välillä juustoiset. Välillä hamutaan aina kasarielokuvien soundtrack-maisemiin asti, Helvettiin Flashdancen parketeille ja Tyhmä pieni elämä Top Gunin ilmatilaan.
Vahva yksinkertaistaminen pukee Saraa sen tunnusmerkiksi juurtunutta introverttiyttäkin paremmin.
