SARA: Saattue

SARA
Saattue
Kråklund

Saran debyyttialbumi Kromi loi sävykkäitä ja tunnelmallisia maisemia uusmetallisen ilmaisun kautta, solisti Jorman venyttäessä suomea omiin tarpeisiin sopivaksi. Nyt Jorma on päättänyt laulaa ymmärrettävästi, sillä Saattueella sanoista saa helposti selvää ilman kansivihkoa – päinvastoin kuin Kromilla.

Paremman määritelmän puutteessa voi Saraa kutsua taiteelliseksi uusmetalliksi. Sara on kuin se salaperäinen tyttö, joka ei suostu paljastamaan tunteitaan suuntaan tai toiseen, vaan hymyilee vain salamyhkäisesti karun maailman keskellä. Rujot riffit yhtyvät kauniin eteerisiin ja hauraan hartaisiin sävelmaisemiin, joista onnistuneimpina esimerkkeinä voidaan pitää kappaleita Laskenta ja Ylimäärä. Ymmärrys sekä Lasken voisivat puolestaan olla syntyneet jatkoilla, missä Kotiteollisuus, Kent ja Rammstein ovat kohdanneet ja löytäneet yhteisen sävelen.

Sara on eittämättä tyylikäs ja tyylitajuinen ryhmä, mutta yhtyeen ilmaisutapa saattaa olla este laajemmalle menestykselle. Orkesterilla on dynamiikan tajua, mutta kun kontrasteja ei viedä loppuun saakka, jää viimeinen niitti uupumaan. Rohkeasti musiikin vietäväksi heittäytyessään Sara saattaa yltää Kentin kaltaiseen suursuosioon.