SCORPIONS: Sting In The Tail

Arvio julkaistu Soundissa 4/2010.
Kirjoittanut: Antti Mattila.

Ei varmasti ole helppoa hypätä kyydistä ja pysähtyä kokonaan, kun on levyttänyt ja pyrähtänyt kiertueille vuodesta 1973 lähtien. Scorpionsin historiasta puuttuvat hajoamiset ja reunion-kiertueet, se on päästellyt menemään koko ajan.

Arvio

SCORPIONS
Sting In The Tail
Sony

Ei varmasti ole helppoa hypätä kyydistä ja pysähtyä kokonaan, kun on levyttänyt ja pyrähtänyt kiertueille vuodesta 1973 lähtien. Scorpionsin historiasta puuttuvat hajoamiset ja reunion-kiertueet, se on päästellyt menemään koko ajan. Jos Sting In The Tail on viimeinen rajapyykki ennen loppurutistusta, yllättävän komeasti ollaan studiotyö jättämässä.

Sting In The Tail tähtää 1980-luvun alun tähtihetkien palauttamiseen ja levy onkin hurmiovuosien tapaan rokkaava ja kulkeva. Rudolf Schenkerin riffibingo osuu kokonaisuutena paremmin kohdalleen kuin ehkä kertaakaan sitten Love At First Stingin (1984) ja melodiset soolotkin kirkuvat vanhaan malliin. Biisijako on tuttu: monta nopeasti rokkaavaa, pari painavammin hidastelevaa ja tietenkin muutama balladi.

Sävellysapuja on käytetty runsaasti, mutta Schenker/Klaus Meine -kaksikko määrää edelleen. Ja kun laihoina vuosina levy-yhtiöiden läpi ajamat kummalliset kokeilut on totaalisesti väistetty ja keskitetty siihen, minkä Scorpions osaa ja mistä se on kannuksensa hankkinut, bändin viimeinen pisto on varsin pureva.

Scorpions ei kuitenkaan olisi Scor-pions ilman ylilyöntejä. Sly-biisiin intouduttiin Still Loving You -hitin mainingeissa alkunsa ja nimensä saaneesta, vuonna 1985 syntyneestä ranskalaisneidosta, jota Meine kertojana kovasti kaipailee. Samanlaista pokkaa lienee vain Gene Simmonsilla.

Lisää luettavaa