SONATA ARCTICA: Silence

SONATA ARCTICA
Silence
Spinefarm

Sonata Arctica sai työstää musiikkiaan jokseenkin rauhassa ennen kuin bändi yhtäkkiä leimahti metallitaivaalle. Turhaa vaatimattomuutta kai oli sekin, ettei yhtye viitsinyt lähetellä demojaan minnekään. Niinpä Ecliptican ilmestyminen oli ilmiselvä hämmästelyn aihe, sillä Sonata Arctica kuulosti valmiimmalta, taitavammalta ja paremmalta kuin moni muu debyyttilevynsä julkaiseva yhtye.
Yhtye on päässyt kiertämään maailmaa ja muutenkin on kiirettä riittänyt, mutta Sonata Arctica vaikuttaa vakaalta yhtyeeltä. Bändi ei ole lähtenyt mukaan ympärillään pyörivään hypeen, vaan tuntuu siltä, että Sonata Arctica on sitäkin tiiviimmin keskittynyt toteuttamaan omia visioitaan, mitä enemmän tapahtuu.
Sonata Arctican kakkoslevy jatkaa jokseenkin tarkkaan samoista lähtökohdista kuin edeltäjänsä. Voimametallin melodiat ovat kohdallaan ja voi vain hämmästellä yhtyeen kykyä löytää ne mieleenpainuvat koukut, joita kappaleet suorastaan vilisevät. Ecliptica oli vielä lähinnä nippu loistavia biisejä, mutta nyt Sonata Arctica hyödyntää myös draamallisia elementtejä ja loihtii vähintään yhtä loistavilla kappaleillaan jännitteen, joka kesää läpi levyn.
Tällä kerralla tykityksen ja seesteisempien raitojen paikkoja on selvästi mietitty ja kappalevalikoimassa on myös aiempaa enemmän variaatioita. Vaikka tapahtunutta kehitystä voi tervehtiä vain ilolla, on myönnettävä, että aivan ensimmäisellä kuuntelukerralla yhtyeen polveilevampaa materiaalia ja esitystapaa saattaa vierastaa hetkisen.
Silence on jo pelkästään kappaleidensa ansiosta hieno levy, mutta myös yhtyeen soitossa on uskomatonta voimaa, joka nostaa Ecliptican – ja myös edellisen levyn – tunnelmaa ainakin parin pykälän verran ylöspäin. Ja vaikka yhtyeessä on erinomaisia muusikoita, kukin toimii selkeästi yhteisen päämäärän eduksi.
Sonata Arctican kohdalla vanha klisee "kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa" pitää enemmän kuin paikkansa.